Tämän vuoden Flow’ssa on aivan erityisen paljon artisteja brittipopparin ja kitarapopparin makuun. Neljä festareille buukattua artistia on minulle tärkeydessään aivan omaa luokkaansa, minkä lisäksi esiintyjälistalta löytyy muutama sellainen melko kiinnostava.
Tässä neljästä merkittävästä ensimmäinen:
Sleaford Mods (perjantai 12.8 klo 22.30 Black Tent)
Olen vähän yllättynyt, että työväenluokkauskottavaa, rosoista ja suorasanaista punk-räppiä tekevä Sleaford Mods (Jason Williamson ja Andrew Robert Lindsay Fearn) tulee keikalle juuri Flow’hun, eikä esimerkiksi Tampereelle jonnekin vähän ränskempään ympäristöön. Sen lisäksi, että Tampere on Flow’ta jotenkin sleafordmodsmaisella tavalla elämänmakuisempi miljöö, on siellä myös ymmärretty yhtyeen päälle aivan erityisen paljon jo pidemmän aikaa.
Nottinghamiläisessä Sleaford Modsissa on paljon onnistunutta kulttibändimäisyyttä. Se on ollut olemassa jollain tavalla jo melko pitkään (tosin Fearnen tilalta musiikeista vastasi vuoteen 2012 asti Simon Parfrement), ”kunnon” albumeita se on julkaissut kolme. Duo on onnistunut herättämään pienessä piirissä hurmosta, mutta suuren suuri yleisö ei sen punk-rap-suunsoittoa kuitenkaan tahdo ymmärtää. Joidenkin mielestä Sleaford Modsien pari kolme vuotta kasvanut suosio voi olla jonkinlainen kupla.
Minusta parivaljakko ja sen pari viimeistä albumia ovat yksi viime vuosien jänskimmistä isoista pienistä jutuista – nyt on kyllä ihan super hyvä aika päästä kokemaan yhtye livenä.
On raikasta, että on olemassa yhtye, joka voi sanoa mitä tahansa. Brittihuumoritavalla räävitöntä, paksulla aksentilla suollettua suunsoittoa on viihdyttävä kuunnella, etenkin kun se on usein melko oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä. Pidän myös siitä, kuinka kappaleissa seilataan jossain vakavasti otettavan ja huvittavan välillä. Ylipäänsä yhtye tekee asiat omalla tavallaan – tuon kai voi nähdä Williamsonin mod-menneisyyden jatkeena.
”Weetabix, England, fuckin’ shredded wheat, Kelloggs cunts”
Musiikillisesti pidän kappaleiden tunkkaisesta soundista ja punk-tavalla puuhastelulta kuulostavista, pelkistetyistä taustoista. Kokonaisuuden kruunaa puolitiehen jäävä melodisuus.
Ai niin ja nyt Flow’n alla, kun Sleaford Mods ja The Last Shadow Puppets esiintyvät samlla festarilla, tuli mieleen Williamsonin twiitti parin vuoden takaa:
”Netflix. Worse than Miles Kane.”