Siitä on kulunut jo hyvä tovi, kun tamperelainen Volter julkaisi viimeksi jotain. Vuonna 2012 No Return -debyytillä visio oli ilmiselvän retro, 60-lukulainen. Psykedelisiä urkuja ja kitaroita, vähän stemmalaulua ja sellaista. Äänimaailmaa, joka tuo klassikoiden lisäksi mieleen muutaman suosikkiretroilijani: The Moonsin, Miles Kanen, The Coralin ja paikoin vähän ehkä jopa The Last Shadow Puppetsin. Albumi löytyy Spotifysta, kuuntele ainakin hurmaava päätösraita Reaching For The Satellites, paheellinen Dance With Me ja The Coral -henkiset Sunset Blvd ja Ghost Town. Tykkään myös There’s No-One I Really Do Love -dueton klassikoita ihastelevasta kertosäkeestä.
Tällä uudella, elokuussa julkaistulla singlellään Volter ei sitten olekaan enää 60-luvulla, vaan no, 90-luvulla. Tarkemmin sanottuna melko lähellä Manchesteriä.
Ensireaktioni olikin tyyliä ”No nyt!”. Biisin sanoma? 1995 asiat oli paremmin.