The Charlatansin viimeisin videoasun saanut kappale, Let The Good Times Be Never Ending on juuri nyt kaikki. Everything. Uskomaton, uskomaton biisi.
Siinä myös on kaikki: groove, tanssi, soul, pop, yhdessä ja samassa kappaleessa.
Toin biisin hienouden esiin jo vähän aikaa sitten, mutta tuon uudelleen, tämän uuden videon seuralaisena. Sillä. Kuinka moni yhtye on yhdessä 25 vuotta, selviää 2 jäsenensä kuolemasta, konkurssista ja fanaattisesta huumeidenkäytöstä ja julkaisee vielä kaiken tämän jälkeen, 12:nnella studioalbumillaan yhden parhaimmista kappaleistaan?
Kuinka moni yhtye selvisi edes brittipopista? Kysynpä vaan!
Kaikessa tässä – siinä, että kuuntelen nyt yhtyettä, jota olen rakastanut noin aina, taikka tuossa videossa, yhtyeen tarinassa ja kappaleen lyriikoissa – on jotain sellaista, joka saa minut tajuamaan, ettei maailma (ei edes minun) lopu siihen, että sain siltä yhdeltä ihanalta filosofian opiskelijatyypiltä pakit.