Kasabian julkaisi taannoin uuden kappaleen ja nyt muutama päivä sitten vielä biisiä koristavan videon.
Ensi sekuntien jumppaus ja ulina antavat ymmärtää, että kyseessä olisi tuhatprosenttisesti tuttu ja kliseinen Kasabian-tamppaus. Jämerä, tummasävyinen jumputus. Vielä parin kuuntelukerran jälkeenkin olin kirjoittamassa, kuinka yhtyee tekee omaa tuttua juttuaan.
No tavallaan tekeekin joo, onhan kappaleen poljento turvallinen Kasabian, laulumelodia yhtyeelle ominaisen simppeli ja Tom Meighanin sylkevä lädilaulu entisensä. Mutta kyllä yhtye esittelee tässä minusta itsestään myös uuden puolen. Sillä vaikka se yhtyeelle niin ominainen tasainen jumppaus siellä kappaleen ytimenä onkin, niin muuten biisin soundimaailma on yhtyeelle oikeastaan uusi. Kepeämpi ja kevyempi, lempeämpi ja kiltimpi. Uho, iskevyys ja aggressiivinen tamppaus ovat vaihtuneet kevyempään ja raikkaampaan tanssipoljentoon. Paikoin jopa 90-lukulaiseen eurotanssipoppitunnelmaan, kuuntele vaikka Sergen sisääntulo 1:15 paikkeilla.
Kiltti hymähdys myös parin minuutin jälkeen äänimaailmaan mukaan tuleville kitaravedoille, joissa on jotain hupaisaa, mutta jotka toisaalta pelastavat laulun tylsyydeltä. Raja ihanasti mieleenpainuvan ja harmillisesti pikkaisen tylsän välillä on hiuksen hieno.
Vaikka kappale onkin vähän laahaava ja ehkä pikkuisen liian kunnianhimoton, on se minusta silti onnistunut. Kaikessa kasabiamaisuudessaan mutta myös jossain pienessä uudessa tuulahduksessa, jonka Serge Pizzorno on studiossaan visioinut.
Kyllä mie ihan tykkään.